Avausposti, 15 vuotta kuntosalilla. Laihasta läskiksi ja toivottavasti jonain päivänä kuntoon!

Koko peruskoulun olin aina se kaikkein laihin, olin myös ironisesti yleensä se kaikkein pisin. Yhdistelmä oli varmasti huvittava, niin kuin se olikin monista kanssakoululaisista, itseä ei kyllä paljoa naurattanut.

 

Läpi ala-asteen asia ei vielä liiemmin häirinnyt, pituutta ei ollut vielä ihan älyttömästi ja muillakaan ei ulkoiset miehisyyden tai naisellisuuden piirteet juurikaan olleet alkaneet vielä kehittymään. 

 

Kuudes luokka oli ensimmäinen kun tilanne alkoi näyttää jo melko erikoiselta, pituutta oli varmaan lähemmäs 180 cm painon pyöriessä reilussa 50 kilossa, ei hyvä.

Ylä-asteen viimeisenä päivänä, paino 60 kg ehkä alle, huomatkaa massiivisit kädet, ja hieman liian isot vaatteet!

Ylä-asteella riemu sitten vasta alkoikin, kasvoin täyteen 189 cm mittaan painon huidellessa jossain massiivisessa 60 kilossa. Kesällä ei enää viitsinyt ottaa julkisesti hupparia pois, vaikka olisi ollut +25 astetta. Uimaan jos uskaltautui kaverien kanssa, ei vedessä pystynyt 10 minuuttia kauempaa olemaan, vaikka lämmintä olisi ollut. Kropassa kun ei ollut muuta kuin luuta ja nahkaa, niin huulethan siinä alkoi sinertää ja hampaat kalisemaan alta aikayksikön.

Olin yleisesti aina laihempi kuin edes porukan tytöt, he kehoittivatkin minua usein että pitäisi alkaa syömään. Ajatus tuntui silloin mahdottomalta kun ruokahalua en käytännössä juurikaan omannut, edes herkut eivät tuolloin kiinnostaneet. Söin kun muistin, yleensä kerran päivässä pienen annoksen jotain lämmintä ruokaa ja aamulla vähän muroja ja illalla ehkä jonkun leivänpalasen.

Olin aina pitänyt urheilusta ja koulussakin pärjännyt aina hyvin. Pituus ja nopeus, sekä hyvä kordinaatio auttoivat tässä vaikka lihaksista ei ollut tietoakaan. Yleisurheilu, sähly ja skeittaus olivat aina olleet lähellä sydäntä. Olin myös kokeillut jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta yksilölajit, missä kaikki oli kiinni vain sinusta itsestäsi, olivat aina kiehtoneet eniten.

Kuntosalille en omin päin olisi varmasti koskaan mennyt, koska vielä tuolloin salilla käynti ei todellakaan ollut muodikasta! Yläasteelta päästyäni ajauduin kuitenkin paikalliselle kuntosalille erään sukulaisen ja yhden kaverin innostamana. Minä, jonka käsivarsi oli yhtä paksu kuin ranteeni, olisin mennyt jonnekkin missä alle 100 kiloisia ei usein näkynyt. Ja ne muutamat naiset jotka siihen aikaan salilla kävivät ottivat penkistä sarjaa yli oman kehonpainoni.

Innostuin salilla käynnistä kuitenki lähes heti. En ollut koskaan uskonut, että minun olisi mahdollista olla mitään muuta kuin anorektisen näköinen langanlaiha kaveri. Mutta jo kuukauden salilla käynnin ja sen aikaisten maustamattomien, mehukattiin sekoitettujen proteiinijuomien nauttiminen 3 kertaa viikossa aina ennen ja jälkeen treenin, sai minut huomaamaan peilissä muutosta. Olin koukussa! End of part 1.

Kuvaa nykytilanteesta, aamupaino n.104 kg