15 vuotta kuntosalilla, laihasta läskiksi ja toivottavasti jonain päivänä kuntoon! Osa 2.

Olen luonteeltani hyvin tiedonjanoinen ja perinpohjainen. Lähes heti kun oma saliharrastukseni alkoi, aloin myös netistä seuraamaan päivittäin saliharrastukseen liittyviä keskustelupalstoja ja ammattikehonrakennusta.

Doping-aineista tiesin myös jo heti harrastuksen alussa, ja siitä että miltä Arnold ja kumppanit aikanaan näyttivät ja miltä nykybodarit nykyään, on mahdotonta saavuttaa luonnollisesti oli sitten kuinka lahjakas yksilö tahansa.

 Nuori Arnold Schwarzenegger noin 18 vuotiaana, kuva http://www.sfd.pl

Minähän olin mahdollisimman kaukana lahjakkaasta, joten suljin sen vaihtoehdon itseltäni heti pois. Myös se että harrastus, joka myöhemmin kehittyi elämäntavaksi, olisi myös terveysvaikutuksiltaan positiivinen oli minulle tärkeää alusta lähtien.

Itselläni oli kuitenkin koulukavereita, jotka olivat koskaan treenaamatta nostaneet esim penkistä 90 kiloa. Se oli mielestäni sitä lahjakkuutta. Itselläni meni tuonkin tuloksen saavuttamiseen useampi vuosi, kun lähtötaso oli 37,5 kiloa penkistä.

Minun tavoitteeni oli kuitenkin vaan näyttää joskus edes "normaalilta".

Hyvin nopeasti huomasin että lihasmassa ei todellakaan ollut itselle jotain mitä olisin edes hieman luontaisesti ilman työtä omannut. Huomasin myös että voimaa oli vieläkin vähemmän.

Kun näkyvää lihasta alkoi hieman edes ilmaantua tajusin nopeasti että, ne pitkät lihakset hyvillä kiinnityskohdilla eivät toteutuneet omalla kohdalla. Kaikki lihakseni ovat hyvin lyhyet ja jänteet kiinnittyvät aina esim. olkavarressa kovin ylös, joka oli juuri päinvastainen kuin suunta josta olin lukenut ja joka olisi ollut toivottava, eli pitkät lihaksen ja jänne. esim olkavarressa olisi kiinnittynyt kyynervarren puolelle reilusti.

Tästä nykytilanteen kuvasta näkee mielestäni hyvin kuinka lyhyet hauis sekä ojentaja ovat suhteessa olkavarren mittaan, vaikka rasvaa onkin reilusti.

Jaloissa tilanne oli sama, reisilihakset kiinnittyivät kovin ylös kauaksi polvesta, ja siksi 40 kiloa kauas edes 90 asteen polvikulmasta jäänyt kyykkykin oli haaste.

En näitä seikkoja silloin kuitenkaan juurikaan murehtimaan jäänyt, sillä kehitystä omaan silmään tuli kokoajan. Pidin salitreenit 3-4 kerrassa viikossa ja yritin syödä edes jotain muutakin kun muroja ja pienen annoksen jauhelihakastiketta päivässä.

17-vuotiaana ehkä noin reilun vuoden salilla käynnin jälkeen olin saanut painon nousemaan 10 kiloa eli noin 70 kiloon ja olkavarren paksuus oli jo massiiviset 29 senttiä! Miettikää kuinka monen lähes 190 senttisen miehen hauis on yli 30 cm vaikka ei olisi koskaan salilla käynyt, lähes jokaisen! End of part 2.